Terhi Rannela: Goa, Ganesha ja minä by Essi

Terhi Rannela
Otava 2009
268 s.

G-kirjana luimme Terhi Rannelan Goa, Ganesha ja minä -kirjan. Tämä on jonkinlainen jatko-osa (voiko tätä sarjaksi kutsua?) kirjalle Amsterdam, Anne F ja minä. Molemmissa kirjoissa nimittäin seikkailevat samat henkilöt.

Tässä kirjassa Kertun äiti päättää lähteä Intiaan juhlimaan 45-vuotissynttäreitään miehensä Jarkon, tyttärensä Kertun ja tämän tyttöystävän Miran kanssa. Mira, joka tuntee olevansa uusperheensä kotiorja, ei ole uskoa tuuriaan. Intiaan, kahdeksi viikoksi, ilmaiseksi!

Kaarina on kirjailija ja haluaa kirjoittaa kirjan matkan tiimoilta. Siksi he eivät lennä suoraan Suomesta Goalle Intiaan, vaan menevät ensin junalla Moskovaan, lentävät sieltä Mumbaihin ja sieltä Goalle. Jo itse matka perille herättelee tyttöjä huomaamaan, miten hyvin asiat ovat kotimaassa. Goa osoittautuu paratiisiksi ainakin päällisin puolin, mutta silti Kerttu ja Mira saavat huomata, kuinka monia onnettomia kohtaloita Intia pitää sisällään. Heidän matkaansa sisältyy myös epämiellyttäviä puolia. Goalta he jatkavat muutamaksi päiväksi takaisin Mumbaihin. Siellä he vierailevat HIV-sairaalassa ja slummissa sekä pääsevät avustajiksi Bollywood-elokuvaan. Ja lopulta heidän kahden viikon lomansa on ohi ja on aika palata Suomen maaliskuuhun. Mira osaa kuitenkin arvostaa Suomea uudella tavalla silmiä avanneen matkan jälkeen. Suomessakin kuitenkin myrskyää, sillä Kertun ja Miran suhteen laatu selviää Miran perheelle. Varsinkin äitipuoli Sikke, jonka kanssa Mira ei muutenkaan tule oikein toimeen, osoittaa kantansa turhankin selvästi. Lopulta vyyhti selviää, Miran lesbous hyväksytään, Sikke lupaa vähentää Miran kotitöiden määrää ja Miran ja Siken välit paranevat. Mira myös avaa oman taidenäyttelynsä Intialaiseen ravintolaan.

Pidin kirjasta, kuten edelliselläkin lukukerralla. Siitä on kuitenkin jo muutama vuosi aikaa, ja huomaan muutoksen mielipiteessäni. Aikaisemmin Terhi Rannelan kerronta imaisi minut mukaansa, en voinut laskea kirjaa käsistäni ja luin monia Rannelan kirjoja. Nyt tämä oli enää vain "ihan hyvä kirja". Tyyli ei tuntunutkaan enää niin kiehtovalta kuin aiemmin ja välillä jopa kyllästytti. Eräs asia ei kuitenkaan muuttunut: tämän sarjan kirjat herättävät vastustamattoman halun matkustaa samaan kohteeseen kuin matkalaiset. Suosittelen edelleen kirjaa ja sen aikaisempaa osaa monille, mutta itse olen jo kasvanut tästä vähän yli.