Gwen Cooper: Homer-kissan uskomaton elämä by Essi

Gwen Cooper
alkuteos "Homer's Odyssey"
WSOY 2011
 370 s.

Heippa taas pitkästä aikaa!
Olin jo valinnut h-kirjaksi toisen kirjan, mutta sitten aloin lukemaan tätä muuten vaan ja huomasin että kas, nimi alkaa h:lla ja vaihdoin lennossa tähän. Onhan jo aika sen elämäkerran, eikös? Tässä vaiheessa joku ajattelee: "Huooooh, jotain eläinkirjoja..." No, periaatteessa kyllä, mutta tämä on myös ihanan lämminhenkinen ja muutenkin hurmaava kertomus pienestä kissanpojasta, jota kukaan ei ensin halua ja sitten kaikki ihastuvat siihen. Kyynelet tulivat silmiin jo esipuheessa.
Kirja kertoo siis pikkuisesta kissanpennusta, joka löydetään heitteillejätettynä ja sen molemmissa silmissä on niin pahat tulehdukset, että ainoa eloonjäämiskeino on silmien poistattaminen. Kuten eläinlääkäri esipuheessaan sanoo, kissa oli löytyessään tosi nuori ja tuskin koskaan nähnytkään, sillä kissanpennuthan ovat syntyessään sokeita ja kun tämän pennun silmät olisivat avautuneet, se sai niihin tulehdukset ja siksi se ei luultavasti koskaan ollu nähnytkään - se ei tiennyt jäävänsä mistään paitsi. Ihmiset eivät halunneet adoptoida pentua, joka oli sokea: he ajattelivat sen olevan surullinen ja avuton. Lopulta kirjailija otti pikkukisun ja nimesi sen sokean runoilijan Homeroksen mukaan. Ja kävi ilmi, että Homer oli hurmaavin persoona, mitä pitkiin aikoihin oli nähty.

Kirjailijan kuvaukset Homerin elämästä ovat suloisia ja hauskoja lukea. Homerin "ajatukset" ovat hauskoja välissä ja muutenkin koko kissa vaikuttaa kirjan perusteella todella sydämelliseltä ja ihmisrakkaalta - kaikin puolin täydelliseltä. Tämä kirja oli ihana hyvän mielen tuoja, valloittava kertomus. Kuten takakannessa sanotaan: "Homer nauttii täysillä vauhdikkaasta ja rohkeasta kissanelämästä antamatta sokeutensa rajoittaa sitä mitenkään. Samalla se opettaa emännälleen elämäniloa, luottamusta ja uskoa ihmeisiin arjen keskellä - jopa silloin, kun New Yorkin WTC-tornit sortuvat." Kaiken kaikkiaan suosittelen todellakin tätä kirjaa kaikille kissanystäville ja myös niille, jotka eivät kissoista pidä. Tämä on ehdoton hyvän mielen kertomus!

"Homer oli yhtä 'puhelias' kuin ennenkin. Se oli edelleen ehdottomasti verbaalisin minun kissoistani. Aina valveilla ollessaan se kävi minun kanssani jatkuvaa keskustelua. Se piti yhä Leikitään!-naukunaa, Siitä on hitsin kauan kun viimeksi sain tonnikalaa -mourunaa ja Mikset mua huomaa? -nau'untaa."

"Toisinaan Laurence nousi keskellä yötä käydäkseen kylpyhuoneessa. -- Sain kuitenkin olla melko varma, että kuulisin pian kovan tömähdyksen -- sitä seurasi kuuluva kiljaisu 'Hittolainen!' ja Homerin tassujen säikky kipitys pitkin käytävää. -- Homer oli pimeässä näkymätön, joten Laurence kompastui siihen jatkuvasti öiseen aikaan. Se järkytti Homeria suunnattomasti. Homer ei tiennyt, mitä eroa oli päivänvaloa tulvivalla käytävällä ja myöhäisyön varjoisalla käytävällä. Se tiesi vain, että toisinaan Laurence kompastui siihen ja toiste taas ei syistä, jotka olivat mystisiä ja ennalta-arvaamattomia."

Hiljaisuutta

L.M. Montgomery: Pieni runotyttö

Täällä kirjablogin puolella on syystä jos toisestakin ollut vähän hiljaista. Tärkein syy on se, että Lilli is at the moment located in THAILAND. Toi kuulostaa paremmalta englanniks :---D Mut siis, Lilli on vaihtarina Thaimaassa seuraavan vuoden ajan. Jotain kirjoja se sinne otti, eli ehkä se tekee joistakin kirjoista arvostelut. Miun taas pitäis ottaa itteeni niskasta kiinni ja hoitaa tää projekti yksikseni loppuun. Homma kuitenkin junnaa siinä, etten keksi h-kohtaan mitään hyvää kirjaa, ja se olis miulla seuraavana vuorossa. Plus oon aina ollu huono vaan menemään kirjastoon ja vaan kiskomaan hyllystä kirjoja, joista en tiedä yhtään mitään.

MIE SIIS TOIVON NYT EHDOTUKSIA! Humisevaa harjua on jo ehdotettu, mutta sitä ei otettu koska mie oon vähän aikaa sitten lukenu sen koulussa. Harry Potterit hylättiin myös.

Tässä vielä kirjalistaa:

A Alicen seikkailut Ihmemaassa- Lewis Carroll (done)
B Blink Blink - Kaori Ekuni (done)
C Cafe Mandarin - Heidi Liehu (done)
D Dzinnisoturien aika - P.B. Kerr (done)
E Eikä yksikään pelastunut - Agatha Christie (done)
F Frida ja Frida - Emma Juslin (done by Essi)

G Goa, Ganesha ja minä - Terhi Rannela (done by Essi)
H
I
J Jumalat juhlivat öisin -Donna Tartt
K Kotiopettajattaren romaani - Charlotte Brontë
L
M Minuuttivalssi - Salla Simukka
N Nancy - Deborah Spungen
O
P Pilvikartasto - David Mitchell
Q
R
S
T
U
V Vaihtoaskelia - Marika Laijärvi
W
X
Y
Z
Å
Ä
Ö

Terhi Rannela: Goa, Ganesha ja minä by Essi

Terhi Rannela
Otava 2009
268 s.

G-kirjana luimme Terhi Rannelan Goa, Ganesha ja minä -kirjan. Tämä on jonkinlainen jatko-osa (voiko tätä sarjaksi kutsua?) kirjalle Amsterdam, Anne F ja minä. Molemmissa kirjoissa nimittäin seikkailevat samat henkilöt.

Tässä kirjassa Kertun äiti päättää lähteä Intiaan juhlimaan 45-vuotissynttäreitään miehensä Jarkon, tyttärensä Kertun ja tämän tyttöystävän Miran kanssa. Mira, joka tuntee olevansa uusperheensä kotiorja, ei ole uskoa tuuriaan. Intiaan, kahdeksi viikoksi, ilmaiseksi!

Kaarina on kirjailija ja haluaa kirjoittaa kirjan matkan tiimoilta. Siksi he eivät lennä suoraan Suomesta Goalle Intiaan, vaan menevät ensin junalla Moskovaan, lentävät sieltä Mumbaihin ja sieltä Goalle. Jo itse matka perille herättelee tyttöjä huomaamaan, miten hyvin asiat ovat kotimaassa. Goa osoittautuu paratiisiksi ainakin päällisin puolin, mutta silti Kerttu ja Mira saavat huomata, kuinka monia onnettomia kohtaloita Intia pitää sisällään. Heidän matkaansa sisältyy myös epämiellyttäviä puolia. Goalta he jatkavat muutamaksi päiväksi takaisin Mumbaihin. Siellä he vierailevat HIV-sairaalassa ja slummissa sekä pääsevät avustajiksi Bollywood-elokuvaan. Ja lopulta heidän kahden viikon lomansa on ohi ja on aika palata Suomen maaliskuuhun. Mira osaa kuitenkin arvostaa Suomea uudella tavalla silmiä avanneen matkan jälkeen. Suomessakin kuitenkin myrskyää, sillä Kertun ja Miran suhteen laatu selviää Miran perheelle. Varsinkin äitipuoli Sikke, jonka kanssa Mira ei muutenkaan tule oikein toimeen, osoittaa kantansa turhankin selvästi. Lopulta vyyhti selviää, Miran lesbous hyväksytään, Sikke lupaa vähentää Miran kotitöiden määrää ja Miran ja Siken välit paranevat. Mira myös avaa oman taidenäyttelynsä Intialaiseen ravintolaan.

Pidin kirjasta, kuten edelliselläkin lukukerralla. Siitä on kuitenkin jo muutama vuosi aikaa, ja huomaan muutoksen mielipiteessäni. Aikaisemmin Terhi Rannelan kerronta imaisi minut mukaansa, en voinut laskea kirjaa käsistäni ja luin monia Rannelan kirjoja. Nyt tämä oli enää vain "ihan hyvä kirja". Tyyli ei tuntunutkaan enää niin kiehtovalta kuin aiemmin ja välillä jopa kyllästytti. Eräs asia ei kuitenkaan muuttunut: tämän sarjan kirjat herättävät vastustamattoman halun matkustaa samaan kohteeseen kuin matkalaiset. Suosittelen edelleen kirjaa ja sen aikaisempaa osaa monille, mutta itse olen jo kasvanut tästä vähän yli.

Dzinnisotureiden aika by Lilli

Kerr, P.B (kirjoittaja)

Gonthoni Arja (kääntäjä)

D-kirja, P.B. Kerrin Dzinnisotureiden aika, oli neljäs osa Lampun lapset-kirjasarjasta. Kirjasarja kertoo kaksosista joiden äiti on, ja jotka sitten saavat tietää itsekin olevansa Dzinnejä, eli voivansa muun muassa täyttää ihmisten toivomuksia ja asua (vanhanaikaisissa öljy-) lampuissa. Kumpikin oli kuitenkin lukenut sarjan edelliset osat, joten tämänkään kirjan lukemisessa ei ollut kummallakaan sen suurempia ongelmia (ellei siis minun pieniä aikatauluongelmia oteta lukuun).

Kuulostaa ehkä hyvin oudolta lähtökohdalta sarjaan, mutta olen siitä huolimatta samaa mieltä Essin kanssa siitä, että Kerr on onnistunut kietomaan kirjansa kerronnan avulla erittäin mielenkiintoisiksi ja paljon historian faktoja sisältäviksi kokonaisuuksiksi. Tosin osaavatko nuorimmat lukijat erottaa nämä faktat mielikuvituksesta ja toisinpäin?

Olen joskus aikaa tappaakseni lukenut Porin kaupunginkirjastossa tätä myöskin englanniksi, ja täytyy vielä mainita, että vaikka kirjassa varmaankin oli kohtia, joita voisi olla suht vaikea suomentaa, työ oli tehty hyvin ja tekstiä oli sujuva lukea myöskin siltä osin.

Kirja oli siis todella sujuva ja nopeatempoinen. Se tarrasi mukaansa. Huomasi kuitenkin, että olin jo kasvanut kohderyhmästä yli ja ajoittain kirja tuntui eräällä lailla ylilapselliselta. Pidin kirjasta silti.

En tosin ole varma, antaisinko oman lapseni lukea kyseistä kirjaa, koska siinä oikeasti sekoitetaan todella taitavasti todellisuus ja faktat. On hyvin mahdollista, että jotkin pienemmät lukijat kirjan takia uskovatkin dzinneihin.

kirjalistapäivitys

Huomasinpa tässä juuri, että meidän kirjalista oli vähän aikaansa jäljessä. Noh, onneksi se tilanne on helposti korjattu.

A Alicen seikkailut Ihmemaassa- Lewis Carroll (done)
B Blink Blink - Kaori Ekuni (done)
C Cafe Mandarin - Heidi Liehu (done)
D Dzinnisoturien aika - P.B. Kerr (done)
E Eikä yksikään pelastunut - Agatha Christie (done)
F Frida ja Frida - Emma Juslin (done by Essi)

G Goa, Ganesha ja minä - Terhi Rannela
H
I
J Jumalat juhlivat öisin -Donna Tartt
K
L
M Minuuttivalssi - Salla Simukka
N
O
P Pilvikartasto - David Mitchell
Q
R
S
T
U
V Vaihtoaskelia - Marika Laijärvi
W
X
Y
Z
Å
Ä
Ö

Ensi kuussa minä siis lähden vuodeksi Thaimaahan, mutta tavoitteena on, että sitä ennen voitaisiin päättää ainakin osa tulevista kirjoista, että voisin ottaa niitä sitten mukaan sinne niin. Ettei aivan täysin jäätyisi tämä projekti.

Eli kirja-ehdotuksia otetaan siis edelleenkin hyvin mielellään vastaan!

Eikä yksikään pelastunut by Lilli

E-kirjaksi valitsimme Agatha Christien klassikon Eikä yksikään pelastunut (tai Essi kyllä luki sen vanhemman painoksen jossa oli vielä nimenä "Kymmenen pientä neekeripoikaa", mutta samasta kirjasta on kuitenkin kyse :D), joka on ajoittain melko synkkäkin vanhahko dekkari.

Kirja kertoi tarinaa kymmenestä erilaisesta ihmisestä, jotka kaikki kutsutaan eräälle saarelle överiääseen huvilaan, kuka mistäkin syystä. Yksi kerrallaan jokainen näistä henkilöistä kuitenkin murhataan.

Luin kirjan ensimmäisen kerran jo kuudennella luokalla ollessani ja oli mielenkiintoista huomata, että mielipiteeni kirjaa kohtaan pysyi aikalailla kutakuinkin samana.

Monet sanovat, että kirja oli nerokas, pelottava ja jopa järkyttävä ja arvaamaton. Itse ryttäisin nämä kaikki väitteet. Okei, ei kirjoitustavassa mitään vikaa ollut, mutta en silti kuitenkaan sitä ihan nerokkaaksi kutsuisi. Lisäksi vaikka olenkin herkkä ihminen, minulle ei missään kohtaa kirjaa tullut sellaista, että olisi täytynyt laittaa kirja hetkeksi pois, joten kirja ei mielestäni ole erityisen raaka. Se ei myöskään ole kovinkaan arvaamaton, sillä heti silloin, kun luin runon, jonka porukka löytää saarelle saavuttuaan (ks. Essin postaus E-kirjasta), oli ainakin minulle selvää, että murhaajan on oltava joku saarelaisista.

Positiivistakin kirjasta löytyi paljon, esimerkkinä nyt ainakin se, että kirja oli sen tyylinen, että se oli helppo laittaa pois hetkeksi ja sitten jatkaa lukemista samasta kohtaa, ilman että oli aivan pihalla tapahtumista.

Suosittelisin kirjaa kaikille klassikkokirjallisuuden ja/tai dekkarikirjallisuuden lukemista aloitteleville.

Emma Juslin: Frida ja Frida by Essi

Frida och Frida
Emma Juslin
Teos & Söderströms 2008

F-kirjana luimme (tai Lillin tapauksessa luemme) Emma Juslinin romaanin Frida ja Fridan. Se kertoo seitsenlapsisesta perheestä perheen kahden lapsen kertomana. Vanhin tytär Irina on lentänyt pesästä, muuttanut Pariisiin taidekouluun opiskelemaan. Selma, 13 vuotta, asuu vielä kotona, missä pikkusisarukset riehuvat ja vanhemmat riitelevät, ja kaipaa isosiskoaan Irinaa.
Irinalla on esikuva: Frida Kahlo. Sitten hän tapaa taidekoulussa ihanan tytön, jolla on sama etunimi kuin Irinan idolilla. Irina ja Frida alkavat seurustella, ja niin Irinan elämässä on kaksi Fridaa, tärkeitä molemmat. Siitä kirja on saanut nimensä.
Sitten Irina ja Frida tulevat juhannuksena kotiin vierailulle ja seuraukset ovat suuret. Käy selväksi, kuinka paljon ihminen on valmis tekemään uhrauksia rakkauden eteen. Ainakaan pikkupaikkakunnan asukkaat eivät kaikki tunnu hyväksyvän Irinan ja Fridan suhdetta.

Juslinin käyttämä kieli on ihmeellistä ja ihmeellisen taidokasta. Myös suomentaja Jaana Nikula on onnistunut tavoittamaan kielen sydämen suomennoksessaan. Kieli on lennokasta, Selman kohdalla mielenkiintoisen kuvailevaa, ja kiinnittää huomiota jännittäviin pikkuseikkoihin. Irinan kohdalla se on taiteellisempaa, haaveellisempaa. Joka toinen luku on ikään kuin Selman kertoma, joka toinen Irinan.

Alkuteos Frida och Frida sai loistavat arvostelut ja on voittanut YLE FST5:n vuoden 2007 kirjallisuuspalkinnon. Itsekin pidin kirjasta kovasti, ja ihmettelin kielen käyttöä. Teksti todella tempaisi mukaansa ja monessa kohtaa nauroin hillittömästi Selman humoristisille kuvailuille. Suosittelen todellakin kirjaa, ja kiitän lukijaa joka suositteli meille tätä kirjaa! Ehdottomasti lukemisen arvoinen kokemus.
Ainoa miinus on se, että sekoiltuani itse moneen otteeseen pilkutuksen kanssa, minusta tuntuu, että kirjasta puuttuu pilkkuja. Voin olla väärässä alettuani kiinnittää liikaa huomiota niinkin vähäpätöiseen seikkaan, mutta ihan yhtä hyvin voin olla oikeassakin.

Puuhun kiivetessä on vaikea laulaa. Irinalta se ehkä kävisi, sillä hän ei ole samanlainen kuin me muut. Minä en siitä selviä. Uskokaa pois, yritetty on. Ulvon kuin palosireeni: the hills are alive with the sound of music (sitten yleensä unohdan miten sanat jatkuvat) ja otan toisella jalalla tukea kuusen röpöliäisestä rungosta. Sen jälkeen tartun alimmaiseen oksaan ja yritän hilautua ylöspäin samalla kun hyräilen these are a few of my favourite things. Usein otteeni lipeää päästessäni kohtaan whiskers and kittens, olen nostamassa toista jalkaani maasta mutta tömähdän aamukasteiselle karhealle nurmelle. Istun siinä jonkin aikaa, tunnen itseni tyhmäksi ja ajattelen että ei sitten.

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut by Essi

E-kirjana luimme Agatha Christien kirjan Eikä yksikään pelastunut.

Kirja kertoo kymmenestä ihmisestä, jotka ovat jollain tavalla aiheuttaneet jonkun ihmisen kuoleman. Heidät houkutellaan ovelilla kutsuilla Neekerisaarelle. Pian siellä alkaa tapahtua kummia: eräs seurueen jäsen tukehtuu kuoliaaksi jo ensimmäisenä iltana. Kuolematapaukset seuraavat toisiaan ja samaa tahtia katoavat neekereitä esittävät posliininuket keittiön pöydältä. Muutaman kuolemantapauksen jälkeen eloon jääneet tajuavat todellisuuden: murhaajan täytyy olla joku heistä, sillä saarella ei ole heidän lisäkseen ketään muita. He alkavat selvittää tapausta ja mahdollista murhaajaa, mutta asiat eivät selkene. Yksi kerrallaan he kuolevat, ja kuolemat liittyvät merkillisellä tavalla vanhaan lastenloruun (alla). Murhajaa, kuka onkaan, on ilmeisesti tahtonut noudattaa lorua mahdollisimman tarkkaan murhissaan.

Kirjan nimi oli alunperin englanniksi "And Then There Were None" ("Eikä yksikään pelastunut"), joka on lastenlorun viimeinen säe. Sittemmin nimi muutettiin "Ten Little Nigger":ksi ja siitä edelleen alkuperäiseksi, kun neekeri-sanaa alettiin pitää rasistisena. Tämä sama nimenmuutos tapahtui myös suomenkielisessä versiossa, tosin kirjan sisältöä ei uudistettu. Siellä puhutaan edelleen Neekerisaaresta, neekerinukeista, neekeripoika-lorusta ym.
Mielestäni suomenkielinen nimi "Kymmenen pientä neekeripoikaa" oli juuri napakka, sopiva ja kiinnostuksen herättävä. Uusi nimi "Eikä yksikään pelastunut" on sekin melko kiehtova, mutta kuitenkin pidän enemmän tästä "rasistisemmasta" nimestä, vaikka en rasisti olekaan.

Christie on punonut nerokkaan juonikuvion. Se paljastuu aivan kirjan lopussa murhaajan kirjoittamassa kirjeessä. Ehkä en ole lukenut tarpeeksi dekkareita, mutta itse en ainakaan arvannut murhaajaa. En edes muistanut sitä, vaikka tämän kirjan olen joskus ala-asteella lukenutkin. Tasoiselleni lukijalle kirjan arvoitus on kiehtova ja ennalta-arvaamaton. Tosin en ole voinut olla miettimättä, kuinka moni lapsi haluaa kuulla moisen lorun. Siinähän kuolee kymmenen ihmistä! Mutta tämä huomio ei ole oleellinen kirjan kannalta.

Pidin kovasti tästä kirjasta. Tämä on ainoa Christien kirja, jonka olen jaksanut lukea. Löysin vain joitakin omituisia, hieman horjuvia kohtia, mutta kokonaisuutena kirja on todella hyvä, eikä ole ihme, että sitä on ylistetty niin paljon. Voin todellakin suositella kirjaa kaikille ja kaiken ikäisille, jopa ala-asteikäisille!

Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,
vaan yksi kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.

Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,
mutta aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.

Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,
yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.

Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli,
nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli.

Sai kuusi pientä neekeripoikaa palloksi pesän harmaan,
vaan yhtä pisti mettinen, jäi jäljelle viisi varmaan.

Kun viisi pientä neekeripoikaa oikeutta halaa,
niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.

On neljä pientä neekeripoikaa merelle lähtenyt,
syö yhden ankka punainen, on kolme heitä nyt.

Käy kolme pientä neekeripoikaa eläintarhan teitä,
kun yhden karhu kahmaisee, on kaksi enää heitä.

On kaksi pientä neekeripoikaa rannalla vieretyksin,
kun toisen kuumuus korventaa, on toinen ypöyksin.

Vaan yksi pieni neekeripoika ei kestänyt yksinään
hän meni, hirtti itsensä, ei jäljellä yhtäkään.

(suom. Kaarina Visakanto)

Cafe Mandarin by Lilli

Heidi Liehun Cafe Mandarin oli mielestäni melko hidastempoinen teos.

Kirja seuraa Pariisissa asuvan, ehkä kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen ikävuoden paikkeilla olevan suomalaisen naisen elämää. Elämää, jossa pyörii mukana myös kreikkalainen mies Milos, jonka kanssa hän asuu, 55-vuotias ystävätär Doris, joka on ikäänkuin naisen tukipilari tämänhetkisessä kotimaassaan, Ranskassa ja eräs toinen ystävätär, Leia, josta ainakin minä sain melko hiljaisen, rauhallisen ja ehkä jonkin verran syvällisestikin ajattelevan ihmisen kuvan.

Pidin kirjan teemaasta ja pariisilaisista kahviloista, joita kuvattiin hyvin ja jotka toivat siten kivasti eräänlaista "sokeria" teokseen. En tosin pitänyt siitä, että tässäkin kirjassa sorruttiin siihen, mihin hyvin usein sorrutaan kirjassa, jonka päähenkilö elää Ranskassa - taiteellisen sielun korostamiseen niin, että se kuultaa joka paikasta läpi ja siitä tulee tekotaiteellisuutta. Tässä kirjassa se näkyi surullisen hyvin. Takaa heijastui ainakin minulle vahvasti se, että päähenkilö on vapaa pariisilainen, rakastaa taidetta ja kahviloita. En tiedä, ehkä kirjaan oli puolivahingossa tunkeutunut kirjailijan omia pariisilaisen taiteilijan haaveita taikka ajatuksia? Joka tapauksessa se kalvoi lukukokemusta hieman.

Myönnän kyllä myöskin sen, että kirja ei ollut välttämättä tarkoitettu ikäisellemme - tai tyylisellemme kohderyhmälle. Minä ainakin henkilökohtaisesti myönnän sen, että pidän paljon nopeatempoisemmasta ja tulkinnanvaraisemmasta tekstistä. Sellaisesta, jossa ei oikein tiedä mikä on mitä tai että onko ollenkaan. Tämä kirja nyt ei ainakaan minua mitenkään hirveämmin saanut ajattelemaan, mitä itse pidän hyvän kirjan tunnusmerkkinä.

Tosin olihan tämä nyt ainakin mukavan erilainen lukukokemus.

Voisin ehkä kuvitella suosittelevani kirjaa rauhallisenoloiselle kuvataiteilijaihmiselle, joka tykkää hitaista ajatuksista, eikä ole ainakaan vielä hirveämmin aikuisten kirjoja lukenut tai tutkinut. Sillä vaikka kirja onkin melko hidas ja suht yksiselitteinenkin, tarvitaan sen ymmärtämiseen kuitenkin myös jonkilaista taiteilijasilmää!

Uutta kirjalistaa

A Alicen seikkailut Ihmemaassa- Lewis Carroll (done)
B Blink blink - Kaori Ekuni (done)
C Café Mandarin - Heidi Liehu (done)
D Dzinnisotureiden aika - P.B. Kerr (done by Essi)
E Eikä yksikään pelastunut - Agatha Christie
F Frida ja Frida - Emma Juslin
G Goa, Ganesha ja minä - Terhi Rannela
H
I
J Jumalat juhlivat öisin -Donna Tartt
K
L
M Minuuttivalssi - Salla Simukka
N
O
P Pilvikartasto - David Mitchell
Q
R Ruohometsän kansa - Richard Adams
S Sieppari ruispellossa - D.J. Salinger
T
U
V Vaihtoaskelia - Marika Laijärvi
W
X
Y
Z
Å
Ä
Ö

Näitä on muuten tosi vaikee päättää! :D

P.B.Kerr: Dzinnisotureiden aika by Essi

P. B. Kerr
Lampun lapset 4
Tammi 2009
377 s.

D-kirjana luimme vähän nuoremmille nuorille suunnatusta Lampun lapset -sarjasta neljännen osan, Dzinnisotureiden ajan.
Sarjassa seikkailevat 12-vuotiaat dzinnikaksoset John ja Philippa Gaunt. Tässä osassa he yrittävät pelastaa äitinsä tulemasta tunteettomaksi johtajadzinniksi ja selvittää merkilliset jadevarkaudet ympäri maailmaa. Pian selviää, että kiinalaiset terrakottasotilaat ovat havahtuneet. Ennen kuin kaksoset voivat auttaa äitinsä pois Babylonista (jossa dzinnistä tulee Sininen dzinni, tunteeton dzinnimaailman tuomari), heidän täytyy matkata Venetsiaan ja Kiinaan pelastamaan maailma pahojen dzinnien kieroilta suunnitelmilta. Lisäksi kirjassa seurataan myös kaksosten dzinniystävän Dybbukin sekoilua Las Vegasissa. Tämä sekoilu ei todellakaan ole pientä ja harmitonta, vaan aiheuttaa lopulta kammottavan tapahtuman koko maailmassa, jonka ratkaisemiseen John ja Philippa myös osallistuvat yhdessä enonsa Nimrodin, hänen hovimestarinsa Vaikeron ja heidän ihmisystävänsä Finlayn kanssa.
Olen aina pitänyt tästä sarjasta. Kerrin kerronta on mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa ja pidän siitä, että kirjat sisältävät runsaasti nippelitietoa monista eri asioista. Kirjat ovat osaltaan myös kuin mielenkiintoinen historiantunti. Kaksoset johdattavat lukijat seikkailuissaan historian pyörteisiin ja itselleni ainakin jää paljon asioita historiasta mieleen juuri nimenomaan näitä kirjoja lukiessa.
Tapahtumat ovat väliin todella jännittäviä, eikä kirjaa todella malttaisi laskea käsistään. Kerrillä on taito kirjoittaa koukuttavaa tekstiä. Kirja pitää otteessaan loppuun saakka. Mitä siitä, että päähenkilöt ovat itseäni neljä vuotta nuorempia! :)

Kirjalistan päivitys

A Alicen seikkailut Ihmemaassa- Lewis Carroll (done)
B Blink blink - Kaori Ekuni (done)
C Café Mandarin - Heidi Liehu
D
E
F Frida ja Frida - Emma Juslin
G Goa, Ganesha ja minä - Terhi Rannela
H
I
J Jumalat juhlivat öisin -Donna Tartt
K
L
M Minuuttivalssi - Salla Simukka
N
O
P Pilvikartasto - David Mitchell
Q
R Ruohometsän kansa - Richard Adams
S
T
U
V Vaihtoaskelia - Marika Laijärvi
W
X
Y
Z
Å
Ä
Ö

Ja täällä aletaan olla jo puoliepätoivoisia sekä aikataulun heittelehtimisen että listan puutteellisuuden vuoksi :( Nyt olis pakko tsempata!

Heidi Liehu: Café Mandarin by Essi

Café Mandarin
Heidi Liehu
SPHINX 2002

C-kirjana luettiin Heidi Liehun Café Mandarin. Tämän kanssa kesti näin kauan yksinkertaisesti siksi, etten saanut luettua kirjaa. Ehkä tylsin kirja, jonka olen elämäni aikana läpi kahlannut.

Takakansi esittelee kirjaa: "Nainen elää Pariisissa itseään kaksikymmentäkaksi vuotta vanhemman kreikkalaisen miehen kanssa. Hän löytää kiehtovan ystävyyden ikäisestään naisesta. Näiden kolmen henkilön ja heidän välistensä jännitteiden kautta piirtyy esiin tarina hetkellisyydestä, intohimosta ja suuren kaupungin suloisesta välinpitämättömyydestä - aistillinen, syvälle näkevä kertomus rakkaudesta ja ystävyydestä."

Kaksi ensimmäistä lausetta kuvailevat juonta. Ne kertovatkin kirjan sisällön pähkinänkuoressa. Kolmatta lausetta en allekirjoita. Ehkä luin kirjaa liian välinpitämättömästi tai käytin liian vähän aivojani sen ymmärtämiseen (kirjassa oli lukuisia sivistyssanoja, joita en ymmärtänyt enkä jaksanut selvittää niitä; kirjailija itse on teoreettisen filosofian dosentti ja hänelle sanat ovat varmaan jokapäiväistä kieltä). Joka tapauksessa en saanut kirjasta oikeastaan mitään irti.

Päähenkilön nimeä ei missään tilanteessa mainita, mutta hän oli ilmeisesti Suomesta kotoisin, vaikka sitäkään ei suoraan sanottu. Hänen kreikkalainen avopuolisonsa Milos oli Kreikasta, totta kai, ja ystävättärensä Leia jostain vuoristoseuduilta, kenties Sveitsistä.

En löytänyt kirjasta mitään erityistä tai sykähdyttävää. Lilli kirjoitti B-kirjan arvostelussa, että joku saattaisi sanoa, ettei kirjassa tapahtunut mitään. Samaa mieltä olen tästä kirjasta, joka käsitteli lähes koko ajan vain päähenkilön ja Leian välisiä syvällisiä keskusteluja. Kirja alkaa siitä, kun heidän yhteinen ystävänsä Doris esittelee heidät toisilleen, ja päättyy melko pian sen jälkeen, kun Leia katoaa päähenkilön elämästä.

Itse asiassa ainoa asia, mistä pidin kirjassa, oli loppu. Kun Leia oli lähtenyt, kirjaa jatkui noin luvun verran, ja se oli kaunista. Sillä kohtaa jaksoin keskittyä tekstin ymmärtämiseen ja teksti aiheutti kylmiä väreitä. Muuten kirja jätti lähinnä kylmäksi. Ehkä muutaman vuoden jälkeen voisin ymmärtää kirjan paremmin.

Blink blink by Lilli

Blink blink kertoi, kuten Essi jo hieman tarkemmin selittikin, Shokosta, joka sairastaa skitsofreniaa ja ehkä jollakin lailla alkoholismiakin ja Mutsukista, lääkäristä, joka ei tunne minkäänlaista vetoa naisia kohtaan, ja heidän avioliiton yhdistämästä arjestaan.

Ekunin Blink Blink oli oikeastaan harvinaisen realistinen kuvaus psyykkisesti sairaan arjesta. Asioita ei otettu suurennuslasin alle, ne ikäänkuin vain luiskahtivat mukaan ja muotoilivat tarinaa välillä omaan suuntaansa.

Alussa, kun Shoko saa enemmän kohtauksia, tarinan sävy värjäytyy jotenkin aika synkähköksi ja pystyy selkeästi tuntemaan sen, kuinka hatara ihmisen mieli voi olla. Positiivinen sävy palautuu kuitenkin aina nopeasti ja se ehkä tekee kirjasta niin nopeatempoisen, ehkä hieman liiankin nopeatempoisen. Luulenpa tosin, että jos lukisin kirjan toistamiseen, saattaisin löytää sieltä paljon asioita, joita en ensimmäisellä lukukerralla tajunnut, vaikka ajatuksen kanssa yritinkin lukea. Kirjan kertomistapa eroaa nimittäin huomattavan paljon länsimaisesta tavasta, mihin olen tottunut. Se on jotenkin paljon piilotetumpi.

Tosin ikävä kyllä Shokon omalaatuiset tavat ja hetkelliset suuttumiskohtaukset olivat ainoita kohtia, joista kirjassa sain kunnollista otetta, tapahtumapaikan lisäksi, japanilaiset elämäntavat ja yhteiskunta oli saatu hyvin realistisesti sujautettua mukaan. Mutsuki ja Kon pysyivät minulle koko kirjan ajan melko etäisinä, en tiedä johtuiko se siitä, etten ajatellut heitä oikeastaan kirjan päähenkilöinä, vai mitä, mutta niin kuitenkin kävi.

Kun luin teosta, minua rupesi välillä hieman säälittämään Shokon ja Mutsukin tilanne. Varsinkin silloin, kun heitä painostettiin hankkimaan lapsia, niin kuin japanilaiseen tapaan kuuluu heti kun avioliitto on solmittu. Uskon, että se oli painostavaa ja raskasta on varmasti valehdella vanhemmilleen asioista. Oikeastaan jäin toivomaan, etteivät he koskaan saisi millään keinoin lapsia, sillä en usko, että kumpikaan ihan rehellisesti itse olisi halunnutkaan. Muiden painostus vain sai ehkä hetkellisesti uskomaan niin.

Joku saattaisi ehkä sanoa, että kirja ei oikein kertonut mistään, siinä ei tapahtunut mitään. Se kertoi tavallisesta elämästä, mutta se lipui eteenpäin tasaisella tahdilla, jota joku saattaisi sanoa ehkä uuvuttavaksi, tai jopa pitkästyttäväksi. Minusta näin oli kuitenkin hyvä, mutta pakko silti sanoa, että kirjan lukeminen vaatii tiettyä kärsivällisyyttä, vaikka sen tyyli onkin hyvin yksinkertainen.

Lyhyesti sanottuna kirja oli kuitenkin sellainen, kuin Carolynne kertoikin sen olevan; hauska, surullinen ja pakahduttavan ihana - pienemmässä mittakaavassa tosin.

Blink blink ¤Essi

Noni! Tässä ois nyt miun osalta tää b-kirja, toivottavasti Lillikin tekee sen vielä joskus...?

Blink blink
Kaori Ekuni
Bazar ; Otavan kirjapaino 2006

" Nousin seisomaan. Halusin kertoa Mutsukille kaiken. Unen, jonka olin nähnyt Hanekista, sen kuinka minun oli ollut pakko tulla tapaamaan häntä, kuinka sekoilin bussien kanssa, kuinka tyly vastaanottovirkailija oli ollut, kuinka yksinäistä ja levotonta oli odottaa Mutsukia aulassa... En vain tiennyt, mistä aloittaa.
'No, Shoko?' Mutsuki kysyi.
'Haluan mennä kotiin', onnistuin lopulta sanomaan. Mutsuki ei näyttänyt ymmärtävän. 'Menen kotiin, koska haluan mennä.' Oloni oli parempi nyt, kun olin nähnyt hänen kasvonsa, ja jotenkin sain sen ilmaistua hänelle. "

Kirja kertoo Mutsukista ja Shokosta, avioparista. Heidän avioliittonsa on kuitenkin vain kulissia, järjestetty avioliitto. Shoko on henkisesti epävakaa eikä hän ole valmis minkäänlaiseen suhteeseen. Mutsuki puolestaan on homo ja hänellä on vakituinen poikaystävä, Kon. Mutsuki ja Shoko ovat kai kiintyneitä toisiinsa ja minulle tuli lukiessa mielikuva siitä, että Shokon tunteet Mutsukia kohtaan olisivat ehkä jotain muutakin kuin pelkkää ystävyyttä. He ovat järjestäneet kulissinsa moitteettomiksi eikä Shokon vanhemmilla ole aavistustakaan Mutsukin homoseksuaalisuudesta. Se kuitenkin selviää heille tarinan edetessä. Shokon mielisairaus näkyy selvästi, kirjailija on onnistunut kuvailuissa. Shokon tunteet ovat yksinkertaisia ja hän näyttää ne kuin pikkulapsi. Hänellä on välillä omituisia mielihaluja ja hän saattaa itkeä asioista, jotka muiden mielestä tuntuvat vain pikkuseikoilta. Lisäksi hänellä on pienoinen alkoholiongelma, johon psykiatri suhtautuu vähättelevästi, kuten kaikkeen muuhunkin, mitä Shoko kertoo.

Shoko ei ole missään määrin mustasukkainen Konille, eivätkä he muuta toivoisivatkaan kuin rauhassa elämistä. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, kun Shokon sairaus hankaloittaa normaalielämää ja Shokon vanhemmat eivät hyväksy Mutsukin poikaystävää. Shokon ailahtelevainen mieli päätyy lopulta siihen, että hän haluaisi hankkia lapsen keinohedelmöityksellä. Monien käänteiden jälkeen jää sittenkin hieman epäselväksi, hankkivatko he lapsen vai eivät. Kon myös lyö Mutsukia ja katoaakin joksikin aikaa, mutta loppuratkaisun yllättävyyden takia minulle jäi mielikuva, jonka mukaan katoaminen olisi ollut Konin ja Shokon juoni, jonka avulla Mutsukin ja Shokon väliset suhteet selviäisivät hieman. Loppujen lopuksi kirja loppui melko yllättävästi ja monet asiat jäivät epäselviksi.

Tämä kirja oli erilainen. Käänteet olivat yllättäviä, henkilöt erikoisia ainakin suomalaiseen muottiin verrattaessa. Tässä taitavatkin kulttuurierot Japanin ja Suomen välillä tulla vastaan. Yksinkertainen kerronta saattaa osittain johtua käännöksestä, kuten Lillin kanssa pohdimme. Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta, mutta ilman tätä projektia en olisi koskaan tullut valinneeksi sitä luettavaksi.

Voi voi

Moikka!
Meillä on nyt tuo B-kirja luettavana ja niitä oli kirjastossa vain yksi kappale joka oli Lillillä, joka ei edelleenkään ole tehnyt arvostelua siitä. Nyt mie sain sen kirjan ja alan tänä iltana lukemaan sitä :)

Ja nyt pieni päivitys kirjalistaan:

A Alicen seikkailut Ihmemaassa- Lewis Carroll (done)
B Blink Blink - Kaori Ekuni
C Cafe Mandarin - Heidi Liehu
D
E
F Frida ja Frida - Emma Juslin
G Goa, Ganesha ja minä - Terhi Rannela
H
I
J Jumalat juhlivat öisin -Donna Tartt
K
L
M Minuuttivalssi - Salla Simukka
N
O
P Pilvikartasto - David Mitchell
Q
R
S
T
U
V Vaihtoaskelia - Marika Laijärvi
W
X
Y
Z
Å
Ä
Ö

Tämä näyttää edelleen kammottavan tyhjältä. Meidän pitäisi edistyä yhdessä kirjastoon Lillin kanssa ja lisäksi laittaa vähän vauhtia, koska erinäisten syiden takia emme voi kesäkuun jälkeen enää jatkaa tätä, harmi jos jää kesken :( Ehdotuksia kirjoiksi?

Päiviteltiinpä tässä kirjalistaa

Moi! Päiviteltiin Lillin kanssa vähän tota kirjalistaa, vieläkin on aika paljon aukkoja mutta edistytään silti! Lähiaikoina olis tarkotus tuo b-kirja lainata kirjastosta ja lukeakin se, Lillillä on se jo lainassa mutta miulla ei.

Eli:
A Alicen seikkailut Ihmemaassa- Lewis Carroll (done)
B Blink Blink - Kaori Ekuni
C
D
E
F Frida ja Frida - Emma Juslin
G Goa, Ganesha ja minä - Terhi Rannela
H
I
J Jumalat juhlivat öisin -Donna Tartt
K
L
M Minuuttivalssi - Salla Simukka
N
O
P Pilvikartasto - David Mitchell
Q
R
S
T
U
V Vaihtoaskelia - Marika Laijärvi
W
X
Y
Z
Å
Ä
Ö

Oon muuten tosi tyytyväinen, että Lilli pyys minuu mukaan tähän projektiin, koska oon nykyään lähinnä jämähtänyt kertailemaan kirjoja, jotka olen jo lukenut. Omasta "kirjastosta" löytyy päälle kolmesataa kirjaa ja ne on suurin osa luettu moneen kertaan. Kirjastostakin lainaan aina samoja tuttuja. No, tässä ainakin tulee uusia tuttavuuksia mukaan ja Lilli myös vaatii minua lukemaan Seita Parkkolan Jalostamon ihan erikseen. Katsotaan nyt!

P.s. Lukuvinkkejä saa edelleen kertoa, ja kiitokset Riikalle joka vinkkasi f-kohtaa!

Alice ihmemaassa

Lewis Carrol, Alicen seikkailut Ihmemaassa

Alice's Adventures in Wonderland (1865)

WSOY 1995, kolmas painos

Suomentanut Alice Martin

---

"Mistä aloitan, teidän majesteettinne?" hän kysyi.

"Aloita alusta", kuningas sanoi vakavana, "jatka kunnes pääset loppuun ja sitten lopeta."

---

Jokainen on varmasti pienenä nähnyt Disneyn piirretyn elokuvan Liisa Ihmemaassa, tai vähintäänkin kuullut siitä. Moni ei kuitenkaan siitä huolimatta ole lukenut kyseistä kirjaa olettaen että se riittää, että on nähnyt elokuvan. Me päätimme kuitenkin Essin kanssa tarkastaa myöskin "alkuperäisen" version kyseisestä tarinasta. Tosin lukemassamme painoksessa Liisa oli jätetty kääntämättä eli näin ollen päähenkilömme nimi olikin Alice, eikä Liisa, mihin suurin osa, minä mukaanlukien, on tottunut.

Kirja alkaa siitä, kun pieni Alice lähtee seuraamaan ohi juoksevaa kania, joka voivottelee sitä, kuinka hän on myöhässä jostakin. Lopulta kani pujahtaa kaninkoloon, minne myös Alice tippuu ja löytää itsensä Ihmemaasta, joka on aivan erilainen kuin se, mihin hän on tottunut. Essi taisikin jo selittää juonta, joten jätän sen puimisen nyt tässä.

Unimaailmaksi, jossa Alice seikkailee, Ihmemaa on kuvattu hyvin tarkasti. Sen kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin pienet (ja ehkä hieman isommatkin) olennot on kuvattu kirjan tyyliin nähden yksityiskohtaisesti (kirjan tyyliä kuitenkaan muuttamatta), myös luonteeltaan ja ajatuksiltaan. Myöskin paikkojen ja asioiden vaihtelevuus kiehoo, sillä eihän Ihmemaassa aina kaikki ole niin kuin oli tasan silmänräpäys sitten.

Kirja on hyvin nopeatempoinen, sen huomaa jo aivan alkumetreillä, mutta itse asiassa niinhän lastenkirjojen täytyykin olla. Lapsethan hyvin nopeasti kyllästyisivät liian yksityiskohtaiseen, tarkkaan ja ennen kaikkea pitkäveteiseen kerrontaan. Tämä tyyli saattaa kuitenkin olla vaikeampi jo hieman varttuneemmille ihmisille, sillä lukiessa täytyy koko ajan ajatella tarkasti, ettei kadota punaista lankaa.

Kirjan hahmojen välillä lausumat runot ja laulunpätkät toivat kuitenkin mielestäni mukavaa vaihtelua kerrontaan.

En kuitenkaan voinut aika ajoin olla ajattelematta, että kuinka mukavaa olisi, jos kirjasta olisi kirjoitettu myös "aikuisten versio", eli muutettu kuvailua hieman epämääräisemmäksi, jos niin nyt voi sanoa. Toki kirjassa oli nytkin vitsejä, huomautuksia ja ajatuksia, jotka on enemmän aikuismaisille tarkoitettuja, nekin tosin saattoivat mennä ohi, jos ei tarkkaan miettinyt lukiessaan.

Vaikka lopussa käykin ilmi, että kaikki on ollut unta (tai siis no, sekin on kai tulkintakysymys), periaatteessa tämä käy jo kirjan aikana ilmi eräänlaisesta tajunnanvirtamaisuudesta. Pidän tästä ominaisuudesta paljon, sillä tykkään muutenkin kirjoittaa ja lukea unista, tai siis unimaista tekstiä.

Ja käännöksestä minulla ei oikeastaan ole tällä kertaa yhtään mitään negatiivista huomautettavaa. Alicen nimeen Liisan sijasta tottui hyvin, eikä kirjassa ollut oikeastaan töksähtelevän tuntuisia kohtia. En kuitenkaan usko lukevani kirjaa uudelleen - ellen sitten ehkä joskus lapsenvahtina ollessani.