Lewis Carrol, Alicen seikkailut Ihmemaassa
Alice's Adventures in Wonderland (1865)
WSOY 1995, kolmas painos
Suomentanut Alice Martin
---
"Aloita alusta", kuningas sanoi vakavana, "jatka kunnes pääset loppuun ja sitten lopeta."
---
Jokainen on varmasti pienenä nähnyt Disneyn piirretyn elokuvan Liisa Ihmemaassa, tai vähintäänkin kuullut siitä. Moni ei kuitenkaan siitä huolimatta ole lukenut kyseistä kirjaa olettaen että se riittää, että on nähnyt elokuvan. Me päätimme kuitenkin Essin kanssa tarkastaa myöskin "alkuperäisen" version kyseisestä tarinasta. Tosin lukemassamme painoksessa Liisa oli jätetty kääntämättä eli näin ollen päähenkilömme nimi olikin Alice, eikä Liisa, mihin suurin osa, minä mukaanlukien, on tottunut.
Kirja alkaa siitä, kun pieni Alice lähtee seuraamaan ohi juoksevaa kania, joka voivottelee sitä, kuinka hän on myöhässä jostakin. Lopulta kani pujahtaa kaninkoloon, minne myös Alice tippuu ja löytää itsensä Ihmemaasta, joka on aivan erilainen kuin se, mihin hän on tottunut. Essi taisikin jo selittää juonta, joten jätän sen puimisen nyt tässä.
Unimaailmaksi, jossa Alice seikkailee, Ihmemaa on kuvattu hyvin tarkasti. Sen kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin pienet (ja ehkä hieman isommatkin) olennot on kuvattu kirjan tyyliin nähden yksityiskohtaisesti (kirjan tyyliä kuitenkaan muuttamatta), myös luonteeltaan ja ajatuksiltaan. Myöskin paikkojen ja asioiden vaihtelevuus kiehoo, sillä eihän Ihmemaassa aina kaikki ole niin kuin oli tasan silmänräpäys sitten.
Kirja on hyvin nopeatempoinen, sen huomaa jo aivan alkumetreillä, mutta itse asiassa niinhän lastenkirjojen täytyykin olla. Lapsethan hyvin nopeasti kyllästyisivät liian yksityiskohtaiseen, tarkkaan ja ennen kaikkea pitkäveteiseen kerrontaan. Tämä tyyli saattaa kuitenkin olla vaikeampi jo hieman varttuneemmille ihmisille, sillä lukiessa täytyy koko ajan ajatella tarkasti, ettei kadota punaista lankaa.
Kirjan hahmojen välillä lausumat runot ja laulunpätkät toivat kuitenkin mielestäni mukavaa vaihtelua kerrontaan.
En kuitenkaan voinut aika ajoin olla ajattelematta, että kuinka mukavaa olisi, jos kirjasta olisi kirjoitettu myös "aikuisten versio", eli muutettu kuvailua hieman epämääräisemmäksi, jos niin nyt voi sanoa. Toki kirjassa oli nytkin vitsejä, huomautuksia ja ajatuksia, jotka on enemmän aikuismaisille tarkoitettuja, nekin tosin saattoivat mennä ohi, jos ei tarkkaan miettinyt lukiessaan.
Vaikka lopussa käykin ilmi, että kaikki on ollut unta (tai siis no, sekin on kai tulkintakysymys), periaatteessa tämä käy jo kirjan aikana ilmi eräänlaisesta tajunnanvirtamaisuudesta. Pidän tästä ominaisuudesta paljon, sillä tykkään muutenkin kirjoittaa ja lukea unista, tai siis unimaista tekstiä.
Ja käännöksestä minulla ei oikeastaan ole tällä kertaa yhtään mitään negatiivista huomautettavaa. Alicen nimeen Liisan sijasta tottui hyvin, eikä kirjassa ollut oikeastaan töksähtelevän tuntuisia kohtia. En kuitenkaan usko lukevani kirjaa uudelleen - ellen sitten ehkä joskus lapsenvahtina ollessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti